Matkailu avartaa, kirjat auttavat saamaan samantapaisia kokemuksia kotonakin

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Dystopiat vertailussa: Huxley vs. Orwell

Muu blogistania on pääosin jo edennyt vuoden 2011 summauksiin, tilastointiin ja ensi, tai siis krhm, tätä postausta viimeistellessäni tämän vuoden lukupohdintaan. Minä mietin noita kuitenkin vasta vähän myöhemmin (tai loppiaisena...). Vuoden 2011 päättivät kaksi yhä pelottavan ajankohtaista dystopiaklassikkoa, eli Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma ja Goerge Orwellin Vuonna 1984.
Kirjan nimi: Uljas uusi maailma

Kirjoittaja: Aldous Huxley
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: Alkuperäinen Isossa-Britanniassa 1932, Suomessa 1944.
Sivuja: 261

Mistä minulle: Kirjasto


Kirjan nimi: Vuonna 1984




Kirjoittaja: George Orwell




Kustantaja: WSOY




Julkaistu: Alkuperäinen 1949




Sivuja: 330





Mistä minulle: Perhepiiristä
"Yhteisyys, samuus, lujuus" ja "Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa".

Luin tammikuussa 2011 vähän samaan lokeroon luokiteltavan Fahrenheit 451:n. Dystopia oli mielenkiintoinen, mutta ei kovin pitkälti tähän mennessä toteutunut. Mielenkiintoinen kauhukuva, mutta aika oli ajanut enimmäksens sen ohi. 

Jos joku miettii, miksi kenenkään pitäisi olla ylipäätään yhtään kiinnostunut esimerkiksi politiikasta, suosittelen todella, todella syvästi tutustumaan näiden miesten teksteihin. Pysättävintä kirjoissa on kuitenkin se, että muutokset, jotka näiden dystopioiden suuntaan ovat tapahtuneet, on järjestetty ihan itse: Huxleyn uhkakuvien mukaan viihdytämme itsemme tainnoksiin viihteellä ja lääkkeillä. Nyt Suomi katsoo tosi-tv:tä ja syö käsittämättömän paljon masennuslääkkeitä.  Uljaassa uudessa maailmassa eri yhteiskuntaluokat toteuttavat heille määrätyksi kuviteltuja tehtäviä - nyt maahanmuuttajat siivoavat ja kantaväestössä seurataan edelleen aika tiiviisti vanhempien jalanjälkiä. Bonuskorttien, Googlen ja Facebookin tallentamista tiedoista ollaan huolissaan, mutta itsehän ne tiedot on jaettu.

Olen nähnyt Huxleyn ja Orwellin tulevaisuudenkuvista esitetyn netissä kaksi loistavaa visuaalista vertausta (linkit postauksen lopussa), ja siksi halusin lukea Huxleyn ja Orwellin perä perää. Orwell tuntui ajankohtaiselta myös siksi, että parhaillaan minulla luettavana oleva Murakamin uutukainen 1Q84 viittää Orwellin klassikkoon. 

 Lyhyesti sanottuna en voi muuta kuin hämmästellä, miten paljon toteutunutta tai melkein-toteutunutta asiaa monta kymmentä vuotta sitten kirjoitetuista tulevaisuuden kauhukuvista löytyy. Osa on tietenkin mennyt ohi, osaa kirjojen teemoista voidaan pitää jonkinlaisina läheltä ohitettuina kauhukuvina.

Kirjojen juonet lienevät aika monelle tuttuja joten esittelen ne aluksi aivan lyhyesti ja tartun sitten molempien kirjojen keskeisimpiin teemoihin. 

Huxleyn Uljas uusi maailma kertoo ajasta noin 600 vuotta jumalan asemaan nousseen herra Fordin jälkeen. Muistutukseksi, herra Ford keksi siis viedä autojen valmistuksen ihan uudelle tasolle käytännössä liukuhihnojen avulla  ja häntä pidetään siksi eräänalaisena teollisen maailman mullistajana. Ford ei kuitenkaan ollut mikään riistäjä vaikka uskoi kulutusyhteiskuntaan: Hän maksoi työntekijöille reilusti. Joka tapauksessa, Uljaassa uudessa maailmassa jopa ihmisen syntymä ja kehittyminen on viety liukuhihnoille. Lasten tarkoitus ja elintapa, käytännössä yhteiskuntaluokka, on määritelty jo ennen näiden syntymää. Uljaassa uudessa maailmassa oikeastaan kukaan ei ole varsinaisesti onneton, sillä jos mieli järkkyy, tasapaino palautetaan onnellisuushuumeen avulla. Sellaiset asiat kuin perhe tai uskonto ovat menettäneet merkityksensä. 

Orwellin Vuonna 1984 taas on aivan erilainen: Kaikkea valvotaan äärimmäisen tiukasti lukuisien kameroiden ja jopa ajatuspoliisin avulla ("Isoveli valvoo"). Maailmassa on kolme suurvaltaa, joista kirjan tapahtumat sijoittuvat Oseaniaan (jotakuinkin entinen Britti-Imperiumi). Kukaan ei tee, tai uskalla tehdä mitään luvatta. Maan johdossa on vahva virkakoneisto. Isoveljeä kukaan ei ole tainnut koskaan nähdä, mutta kaikki taatusti pelkäävät. Orwellin maailma on selkeästi totalitaristinen. Kirjan päähenkilö on Totuusministeriössä työskentelevä Winston Smith, joka on alkanut inhota koko järjestelmää, mutta ei sitä tietenkään ulos päin voi näyttää. 

Näiden lisäksi molemmissa kirjoissa on tietysti varsinaiset juonensa, eli kyllä niissä jotain tapahtuukin, mutta koska nämä ovat mielestäni hyvien tarinoiden sijaan hyviä kuvauksia, keskityn vain joihinkin kirjoissa käsiteltyihin aiheisiin lähemmin.

Uljas uusi maailma alkaa vaikuttavasti kuvailemalla Keski-Lontoon hautomis- ja olouttamiskeksusta. Siellä keinotekoisesti hedelmöitetyt sikiöt kulkevat liukuhihnoilla ja saavat juuri oikeanlaiset olosuhteet tulevaisuuden tarpeitaan varten. Osan tulee olla koulutetumpia, osalle on parempi, että he eivät edes itse tajua omaa yksinkertaisuuttaan. Tai no, parempi tietenkin tajuta kuka on itseä ylempänä, ja tietenkin tätäkin tosiasiaa toitotetaan jo sikiöasteella. 

Kirja ehkä laimenee keskivaiheilla, mutta lopun kuvaukset Soman huumaamasta kansasta ovat kumman tutun kuuloisia. Viihdettä onneksi riittää, ja sillä voi turruttaa itsensä tarkoituksettomalta tuntuvien työpäivien jälkeen. Joku käskee tehdä, kukaan vain ei oikein ymmärrä miksi. Big brother, tosi-tv, mitenkäs se menikään....

Bioteknologia on hyvin vahva osa kirjaa. Tältä osin maailma ei ole muuttuut Huxleyn kuvaileman kaltaiseksi - ainakaan tietoisesti. Pakosta tulee kuitenkin mieleen esimerkiksi Suomen yhteiskuntaluokkaistuminen ja se, miten lasten olot jo ennen näiden syntymää (äidin stressi, onnellisuus, ravinto, myöhemmin mahdolliset hoitopäätökset ja muu ympäristö, koulutus...) jos eivät sanele, ainakin antavat voimakkaita viitteitä tulevaisuuden elämästä. Okei, Suomessa tilanne ei ole verrattavissa vaikka Isoon-Britanniaan tai USA:han jossa yhteiskuntaluokat ovat todella vahvat, mutta on mielenkiintoista ajatella, että itse asiassa tästä kirjan absurdeimmalta tuntuvasta osuudesta ei todellakaan olla niin kaukana kuin toivoisi.

Orwell taas osuu nykyajan Isoveli valvoo -kulttuuriin: Valvontakameroita on kaikkialla ja ihminen ei ole tavallaan koskaan yksin. Niin, digitaaliset jäljet yhdistelemällä taatusti melkein jokaista suomalaistakin pystyttäisiin valvomaan tavattoman hyvin. Toisin kuin Orwell ajatteli, me kuitenkin jaamme tietoja itsestämme täysin vapaaehtoisesti, ilman pakotusta. Toisaalta internetin maailmanvalloitus on kumonnut myös toisen Orwellin suurimmista uhakuvista, eli jatkuvan menneisyyden sensuurin. Kun tietoja pystyy jakamaan (melkein) aina, kaikkialta, ja kuka tahansa, menneisyyden lehtiarkistojen väärentäminen ei enää riitä totuuden muokkaamiseen. 

Orwell kuvaa mielenkiintoisesti päähenkilönsä työtä totuusministeriössä: Winstonin tehtäviin kuluu uuskielen  rakentaminen. Tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä kieli on sellaisella tasolla, että ihmiset eivät enää edes pysty ajattelemaan mitään liian abstraktia tai järjestelmää vastustavaa. Epäkylmä tarkoittaakin siis lämmintä ja tuplapluskylmä hyvin kylmää. 

Vaikka Orwellin ajatukset olivat ainakin minulle ennestään tutumpia, on hänen dystopiansa viimeistään nyt kuitenkin mennyt enemmän ohi, uhkakuva, joka olisi kyllä hyvin voinut tapahtua (ja Stalinin Neuvostoliitossa ja Pohjois-Koreassa tapahtui/tapahtuukin), mutta silti näen Huxleyn olevan tällä hetkellä lähempänä länsimaista yhteiskuntaa.

Sitten ne alussa lupaamani erinomaiset yhteenvedot: Ensimmäinen, pidempi sarjakuva löytyy täältä. Jos se tuntui liian pitkältä, kaikki mahtuu kyllä myös neljään ruutuun, täällä

  

8 kommenttia:

  1. Tällainen vertaileva arvostelu on aika kätevää. Täytyy kyllä tunnustaa, että Huxleyn Uljas uusi maailma on päässyt livahtamaan lukuverkostani, niin klassikko kuin onkin. Ehkäpä otan sen luettavaksi tänä vuonna, sait kuulostamaan sen houkuttelevalta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä. Mä olen lukenut molemmat kirjat joskus yläastelaisena tai lukiossa. Joko ne olivat jollakin kirjalistalla tai sitten ne olivat muuten sellaisia, että piti lukea. Huomaan kyllä, että olisi syytä lukea ne uudestaan, sillä kauhean tarkkoja muistikuvia ei enää ole. Nuo sarjakuvatiivistelmät olivat kyllä hyviä!

    Samoin tuo Fahrenheit on ollut mielessä kirjoituksesi ansiosta.

    VastaaPoista
  3. Erittäin osuvaa vertailua hienoista kirjoista. Alkoi tehdä mieli lukea molemmat taas uudelleen, edellisistä kerroista on jo aikaa.

    Etenkin Uljas uusi maailma on todella tarkkanäköinen kuvaus mahdollisesta maailmasta, ja pelottavan lähellä sitä, millaisessa me elämme. Aivot ja ajattelukyky turrutetaan kaikella viattomanoloisella niin, että kriittisyys ja omat mielipiteet jäävät helposti jalkoihin. Ja ihmisillä on pelottavan hyvin määritellyt paikkansa yhteiskunnassa. Ajattelemisen arvoinen juttu.

    VastaaPoista
  4. Upea vertailu! Kiitos! Tätä oli kiehtova lukea!

    Molemmat kirjat ovat kyllä lukemisen arvoisia. Omasta lukukokemuksesta on jo vähän aikaa, mutta molemmat muistan hyvin siitä huolimatta.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että joku muistuttaa näistä klassikoista! Meistä monet ovat varmaan lukeneet nämä kouluaikoina, vaan kuinka moni sen jälkeen. Nyt tekee itsekin mieli uusintakierrosta, vaikka viime lukukerrasta onkin vasta pari vuotta.

    Ja nyt jäin pohtimaan kumpi näistä olisi suosikkini, jos olisi aivan pakko valita... Vaan en osaa! Rakastan dystopioita ylipäänsä, mutta Huxleylla ja Orwellilla on aivan erityiset paikat sydämessäni jonkinlaisina genren isoisinä, joista se kaikki ainakin omalla kohdallani alkoi.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen kirjoitus.

    Minä olen lukenut nämä molemmat noin kymmenekinn vuotta sitten. Kirjana 1984 teki minuun paljon suuremman vaikutuksen: siinä oli minusta paljon paremmat henkilöhahmot ja enemmän tunnetta. Uljasta uutta maailmaa pidin muistaakseni jotenkin sekavana ja vaikealukuisena.

    Jos taas miettii ihan vain kirjojen maailmoja, niin molemmat ovat kyllä erittäin mielenkiintoisia, ja niistä löytyy paljon sellaista mitä voi soveltaa meidänkin yhteiskuntaamme. Vaikka Orwellinkin maailma on suorimmin verrattavissa totalitarisitisiin valtioihin, niin kyllähän esimerkiksi ajatusta kielestä kontrollin välineenä voi soveltaa lähes mihin tahansa järjestelmään.

    VastaaPoista
  7. Raija: Totta! Suosittelen kyllä Uljaan uuden maailman lukemista, mutta toisaalta siinä ehkä on tärkeämpää tuo idea kuin kaunokirjallinen kokonaisuus, joten en ehkä kamalia paineita lukemisesta ottaisi :)

    Comments: Kiitos!

    Salla: Sarjakuvat on kyllä huippuja tuohon tiivistämistarkoitukseenkin :). Minulle oli vähän järkytys että kaikki kolme (Fahrenheit ja nämä kaksi) ovat niin vanhoja, lue sinä vaikka kaikki kolme putkeen jos ehdit :)

    Suketus: Kiitos! Ja niinpä. Kriittinen ajattelu ja sen kritiikin kypsästi esittäminen, ja sitten vielä se että ympäristö osaisi ottaa kritiikin oikein... Ajattelemisen arvoisia juttuja niin pienemmissä kuin isommissakin piireissä. Aina.

    Oona: Kiva kun kommentoit, löysin blogiisi ensimmäistä kertaa! En taida siirtyä ihan yhtä dystopiapainotteiseksi etten ihan synkisty, mutta napsin varmasti lukuvinkkejä :). Ja hmm, minunkin on kyllä vaikea sanoa suosikkia.

    Liisa: Totta, kyllä kaunokirjallisesti minustakin Orwell on parempi. Ja jotenkin jatkuvasti enemmän esillä. Toisaalta taas ihmettelen, että Huxleyn "ennusteet" ovat toteutuneet niin hyvin ja arvostan hänen mielikuvitustaan siinä mielessä tosi paljon.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, se julkaistaan pian!